Thursday, September 7, 2017

Lately

Olin pitkän aikaa poissa ja monet varmasti miettivät mitä mulle kuuluu nykyään. Mä olen edelleenkin samassa host-perheessä kuin viimeiset puolitoista vuotta ja palasin viime viikolla takaisin töihin kuuden viikon loman jälkeen. Ekana päivänä oli ihan huippufiilis ja sydämeni melkein suli kun näin sen ilon lasten kasvoilla kun saavuin hakemaan heitä koulusta. Suomesta tuodut muumilakut tekivät kauppansa kuten edellisilläkin kerroilla sekä kuvat kanistani Pumbasta, joka "näyttää ihan koiralta". On myös ollut mukavaa saada arki taas käyntiin ja jotain rytmiä päiviin, kesällä kun meni vähän turhan sluibailuksi kun päivissä ei ollut mitään pakollista tekemistä.

Shortly in English: Happy to be back at work after a six week holiday & still staying at the same host family as last year and a half. Spontaneously became brunette - I don't know yet should I keep it or not - and took off my (fake) septum. Had a lot of things stressing me but now everything is solved and I feel like a huge weight has been lifted off my shoulders. The idea of this outfit was that it's like a reverse version of the one I had two posts ago. Went to DC Comics exhibition today, going to write about it later. See you soon!





Juuri päivää ennen töitä kun hermostuin hiusväriini joka alkoi olla jo turhan oranssihtava eikä vaalentunut lukuisista shampoopesuista huolimatta ja päätin spontaanisti siirtyä bruneteksi. Kyseinen lopputulos on saatu aikaan Biozellin Color Maskeilla mutta vaatii ylläpitoa paljon joten olen pohtinut myös ihan kestovärillä värjäämistä. Kuitenkin mietin että mitä jos väri alkaakin kaduttamaan niin pitkän blondina olon jälkeen. Noh, ei tässä mikään kiire ole. Tämän muutoksen lisäksi päätin luopua (feikki) septumistani ainakin joksikin aikaa.

Kuvien asun idea on tavallaan siinä että se on pari postausta sitten julkaisemani asun ns peilikuva. Reilu vuosi sitten löysin New Lookin aleista molemmat hameet alle kympillä enkä osannut päättää kumman värin haluaisin - noh ostin sitten molemmat. Mustaa on sittemmin tullut käytettyä enemmän vaikka pidän kovasti tästä valkoisestakin.





Näin kesän lopulla koin paljon stressiä monesta asiasta mutta nyt kaikki on onnekseni selvitetty ja tuntuu kuin suuri taakka olisi otettu pois hartioiltani. Olo on ihanan helpottunut ja kevyt, vaikka kesän loppu ja syksyn alku aina hieman pelottaakin. Toisaalta au pairina syksy tarkoittaa aina kuin uutta alkua, kun uusia ihmisiä virtaa Pariisiin opiskelijoiden ja muiden au pairien muodossa. Tänä vuonna olen kuitenkin tyytyväinen että ystäväpiirini koostuu pääosin täällä pysyvistä ihmisistä, keväisin etenkin kun joutuu aina sanomaan hyvästit niin monille ihmisille. Kuitenkin elämässäni on tottakai aina tilaa uusillekin tuttavuuksille, joten jos joku muu pariisissa oleva kaipaa seuraa niin mulle saa toki laittaa viestiä!

Nyt mun pitää kuitenkin alkaa valmistautumaan töihin, tulin juuri DC Comics -näyttelystä josta postaan myöhemmin. Heihei ja nähdään pian!



Monday, August 21, 2017

Mexican Afternoon




Moi! Pitkän tauon jälkeen minulla on ilo tiedottaa teille että olen tullut takaisin. Kevät piti sisällään erinäisiä vaikeuksia jonka takia energiaa ei oikein riittänyt mihinkään ylimääräiseen. Kesällä kuitenkin elämäni otti mahtavan käännöksen parempaan suuntaan ja vihdoinkin tunnen asioiden palaavan takaisin raiteilleen.

Viime lauantaina ystäväni Giovanna järjesti pienen Meksikolaisen iltapäivän muutamille ystävilleen ruuan ja juoman merkeissä. Odotin päivää erittäin innoissani sillä rakastan meksikolaista ruokaa ja välillä kokkailen sitä itsekin.

Hi! After a long break I'm happy to inform you that I'm finally back. I had a lot of different things to struggle with during last spring so I didn't really have energy for anything extra. Anyway, in the summer my life took an awesome turn and I've been feeling that I'm finally getting everything back on track.

Last Saturday my amazing friend Giovanna hosted a little Mexican afternoon for few of her friends serving traditional Mexican dishes. I was super excited since I've always been in love with Mexican food and sometimes prepare it by myself too.







Part of our group, our host Giovanna is the one hugging me

Iltapäivämme alkoi viiden aikoihin tortillasipseillä ja guacamolella sekä tequilashoteilla. Itselläni - ja varmasti monella muullakin - on huonoja muistoja kyseisestä juomasta, joskus jopa sen pelkkä haju saa itseni voimaan huonosti, mutta tällä kertaa nautimme hyvää tequilaa jolla itseasiassa oli erittäin miellyttävä jälkimaku. Giovannalla oli myös tuossa sinisessä pullossa oleva jännä alkoholijuoma, jonka erikoisuutena olivat pohjalla olleet pienet madot. Kyllä. Madot. Pullossa.

Ehkä tiedättekin että pelkään kuollakseni matoja, etanoita, ankeriaita ja erityisesti käärmeitä (jos "A Cure For Wellness" on tuttu niin voitte varmaan arvata miten mukava kokemus se oli elokuvissa). Olen myös kasvissyöjä joten kyseinen juoma oli hieman rajojen venyttamistä, kuitenkin kaikesta huolimattta olin aivan liian utelias jättämään maistamatta. En osaa kuvailla makua sen tarkemmin mutta se ei ollut mikään paha, perus vahva alkoholi haha.

We started the afternoon around 5 with some tortilla chips and guacamole and shots of tequila. I - and I think most of the people - have some bad memories with that particular drink so that sometimes even smelling it makes me nauseous, but this time we had a good one that actually had a very nice aftertaste. Giovanna also had this weird drink in the blue bottle that was special because it had two little worms in the bottom. Yes. Worms. In the bottle.

You might know that I'm scared to (almost) death by worms, snails, eels and especially snakes (if you've seen "A Cure For Wellness" you can guess how such a nice experience it was at the cinema). Also, I'm a vegetarian so this drink was kinda pushing boundaries. But despite all of this I still had to try it, I was way too curious. Not sure how to describe the taste, but it wasn't bad at all. Just like a normal strong alcohol haha.




Enchiladas de mole rojo 

Ruokana meillä oli enchiladoja punaisessa mole-kastikkeessa, joka on sekoitus monista mausteista mukaanlukien suklaasta ja chilistä. Yleensä enchiladoihin kuuluu kana ja juusto, mutta omani tietenkin sisälsivät vain juustoa. Tykkäsin, kastikkeen maku oli hyvin mielenkiintoinen ja erilainen kuin mitä olen ikinä ennen maistanut.

Lempparinijuttuni oli kuitenkin guacamole. Rakastan avokadoja ja vaikka aina ylpeilenkin kuinka ensimmäinen host-perheeni sanoi että tein parempaa guacamolea kuin heidän edellinen au pairinsa joka oli meksikolainen, oli Giovannan silti ehdottomasti parasta mitä olen ikinä maistanut.

For the main course we had enchiladas in a red mole sauce, which is a mix of many spices, including chocolate and chili. Usually enchiladas are made with chicken and cheese but mine didn't have the chicken of course. It was pretty good and the taste of the sauce was very interesting and different than anything I've ever had.

My favorite part of the food was the guacamole. I just love avocados and even though I'm always bragging about how my first host family told me I made better guacamole than their previous au pair who was Mexican, I must admit that Giovanna's was definitely the best I've ever had.




Ruuan jälkeen ilta jatkui yhteislaulujen ja tanssimisen merkeissä. Päädyin myös pienessä tequilahiprakassa lainaamaan sinistä suihkuverhoa ja vetämään jo traditioksi muodostuneen eeppisen "Let It Go" -esityksen, haha. Lopulta lähdin kuitenkin maha täynnä kotiin lepäämään hetkeksi ennen kuin matka jatkui kaverini piknikille.

Iltapäivä oli kuitenkin erittäin onnistunut ja hauska, kiitokset hostillemme ja kaikille muille ihanille ihmisille jotka saapuivat paikalle. ♥

After eating our evening continued with sing-alongs and dancing. While being a bit tipsy from tequila I ended up borrowing a blue shower curtain and doing my traditional epic "Let It Go" performance haha. In the end I left home with a full stomach to get a little rest before heading to my friend's picnic.

The afternoon was super nice and I had a lot of fun, thanks to our host and all the other amazing people who showed up. ♥


Thursday, April 6, 2017

Black pleated skirt with red purse

Hei! Näiden asukuvien jakamisen lisäksi ajattelin kirjoittaa hieman nykyisestä tilanteestani au pairina, olinhan välissä pitkään aikaan postaamatta. Voisin kirjoittaa vaikka kuinka siitä, millaista on olla au pairina Pariisissa sekä jakaa vinkkejä ja kokemuksiani aiheesta, joten ajattelin mahdollisesti aloittaa postaussarjan aiheesta mikäli se kiinnostaa.

Olen siis ollut tällä hetkelle au pairina Pariisissa vuoden ja melkein 8 kuukautta. Nykyisen perheeni kanssa olen ollut hieman reilun vuoden, sitä ennen olin kahdessa eri perheessä. Huonoa tuuria kai. Olin kuitenkin hyvin päättäväinen enkä antanut periksi, vaikka se onkin aina raskasta vaihtaa perhettä kun kaiken joutuu käytännössä opettelemaan uudelleen. Tällä hetkellä kaikki kuitenkin sujuu hyvin ja olen ajatellut olla perheen kanssa vielä toisenkin vuoden.

Hi! While sharing these outfit pictures I decided to write a little bit about my current situation as an au pair, especially because I just started to write in English. I could write a lot about how it is like to be an au pair in Paris and share tips, so I might start a series about it if it raises interest.

So, I've been an au pair in Paris for a year and almost 8 months. I've been with my current host family for a bit over a year, before that I had been in two different families. Bad luck I guess. Even though it's always painful to switch families because you'll have to learn everything all over again I didn't want to give up and go back to Finland. Right now everything is going great and I'm planning to stay with this family for another year.




Ehkä sanonnassa "Kolmas kerta toden sanoo" on jotain perää, koska nykyinen host-perheeni on mitä ihanin. Nyt jo 5-vuotiaat kaksostytöt ovat maailman helpoimpia hoidettavia, vanhemmat erittäin mukavia ja joustavia. Kohtelu itseäni kohtaan on kunnioittavaa ja ymmärtäväistä, että minulla on muukin elämä kuin vain au pairina oleminen. Olen kuullut aivan liikaa tarinoita perheistä, joissa näin ei todellakaan ole, vaan au pairia kohdellaan kuin alemman luokan työntekijää ja hänen oletetaan olevan käytettävissä milloin tahansa. Kaikki sujuu siis itselläni erittäin hyvin ja koen olevani onnekas vaikka kaksi muuta perhettä ensin kävinkin läpi.

Maybe the saying "Third time's a charm" has some truth in it since my current host family is the most wonderful family I could imagine. Now already 5 years old twin girls are the easiest kids in the world to take care of and the parents are very friendly and flexible. They also treat me with respect and understand that I have other life too than just being an au pair. I've heard way too many stories about families where this isn't the case at all, where they treat the au pair like a lower class person who should be available anytime they want. So with me everything is going very well and I'm feeling lucky about my situation even though I had to go through two families before finding this one.






Yksi suuri asia mikä tekee tilanteestani myös niin loistavan on se, etten tosiaan asu host-perheeni kanssa. Sensijaan asun pienessä, yhdeksän neliön yksiössä hienolla alueella. Saattaa kuulostaa ahdistavalta, mutta se ei sitä ole. Asunnostani löytyy kaikki tarvitsemani kuten pieni keittiö ja vessa jossa on myös ihan kunnon suihku. Omistan myös parvekkeen josta on ihana ihailla Eiffel-tornia ja auringonlaskuja. Viimeaikoina olen ollut keskellä suurta kevätsiivousta, joten kunhan saan sen valmiiksi ajattelin vihdoin ja viimein toteuttaa postauksen asunnostani, joka on pyörinyt mielessän ikuisuuden. Kaikki menee siis yleisesti elämässä todella hyvin ja koen olevani erittäin onnellinen. :)

One thing that is making my situation so great is that I don't live with my host family. Instead I'm living in a small, 9 square meter apartment in a fancy neighborhood. It might sound uncomfortable but it's actually not. In my little studio I have everything I need, a small kitchen and bathroom with a toilet and proper shower. I also have a balcony where I can enjoy sunsets and the view of the Eiffel tower. Right now I'm in the middle of a big spring cleaning but after I've finished it I'm planning to finally make a post about my apartment. So, everything in my life is going really well and I'm feeling extremely happy about it. :)





Leather Jacket - Zara
Shirt - Second hand
Purse- Second hand
Skirt - New Look
High heels - Alley

Kuvien asu on viime viikolta kun olin käymässä ystävälläni Ellinooralla Montmartressa. Rakastan yli kaiken tämäntyylisiä hameita ja vaikka alunperin ykkösvärivaihtoehtoni olikin persikan tai vaaleanpunaisen sävyinen on musta lopulta paljon käytännöllisempi. Omistan itseasiassa saman hameen myös valkoisena jossa on ohuita mustia raitoja, mutta se ei päädy käyttööni yhtä usein kuin tämä. Punaisen laukun olen omistanut vuosia enkä edes muistanut sen olemassaoloa kunnes löysin sen viimeisellä Suomivisiitilläni. Se on mielestäni kuitenkin loistava lisä ja tekee monesta asusta pirteämmän ja erityisemmän.

These outfit pictures are from last week when I was visiting my friend Ellinoora in Montmartre. I love this kind of skirts and even though my first choice for the color was light pink or peach I must admit that black is more practical. Actually I have the same skirt also in white with thin black stripes, but I'm not using it so often as this one. I've had the red purse for year and didn't even remember it existing until I found it during my latest visit to Finland. I think it's a great addition and makes many outfits more fresh and special.

Monday, April 3, 2017

Living without a smartphone aftermath

Kolme viikkoa sitten kirjoitin, kuinka aloitin kokeen elämästä ilman älypuhelinta. Päädyin lopulta selviytymään noin kolmen viikon ajan puhelimenani neonkeltainen Nokia 225. Kotona ja töissä olin sallittu käyttämään "normaalia" puhelintani, koska pidän yhteyttä esimerkiksi perheeseeni ainoastaan WhatsApissa. Töissä taas perheen vanhemmat ottivat minuun yhteyttä ryhmäskeskutelussamme esimerkiksi ollessaan myöhässä, jonka takia sallin itselleni puhelimen käytön. Muutenkin molemmissa paikoissa minulla olisi ollut mahdollisuus käyttää tietokonetta, joten koin säännön ihan reiluksi ja realistiseksi.

Three weeks ago I wrote about starting an experiment to survive without a smartphone as long as I can. I managed to continue it until three weeks using neon yellow Nokia 225. I was allowed to use my "normal" phone at home and work, because for example I stay in contact with my family only with WhatsApp. When I'm at work the parents of the children are using our group chat to inform me if they're going to be late for example, so that's why I allowed myself to use my smartphone at work. Anyway I thought that since I would have an access to a computer at both places it would be fair and realistic to be able to use my phone there.




Haasteen aloitus | Starting the challenge 

 - Kuten aiemmin kirjoitin, kannoin alussa OnePlus Oneani mukana kaikkialle, vaikka se olikin täysin hyödytön ilman internettiä. En edes käyttänyt sitä esimerkiksi kuvien ottamiseen, mutta sen läsnäolo toi turvaa. Kuitenkin muutaman päivän jälkeen uskaltauduin jättämään sen kotiin ja kuljin mukanani vain Nokia 225.

- As I wrote before, in the beginning I carried my OnePlus One with me everywhere, even though it was completely useless without internet connection. I didn't even use it to take pictures but having it around made me feel safer. After few days I started to feel comfortable leaving it home and going around only with Nokia 225.

- Havahduin siihen, että kaivoin puhelimen jatkuvasti taskustani vain katsoakseni näyttöä vaikka tiesin, että huomaisin kyllä mikäli saisin viestin tai joku soittaisi. Vanha tapa joka juurtaa siitä, että älypuhelimeni on oikeastaan aina äänettömällä jatkuvien eri ilmoitusten takia. Jonkin ajan kuluttua maltoin kuitenkin olla koskematta puhelimeen vähän väliä.

- I realized that I was taking my phone out of my pocket all the time even though I would've known if I got a message or someone called me. It's a habit from always keeping my smartphone on silent because of all the notifications. After some time I gained the patience not to touch my phone all the time.

Mitä vaikeuksia kohtasin? | What difficulties did I face?


- Odottaminen oli hankalaa. Siinä missä ennen kaivoin älypuhelimeni ja selailin sosiaalista mediaa jouduin nyt vain odottamaan paikallani ja viihdyttämään itseäni omilla ajatuksillani.

- Waiting for something was hard. Before I could've got my phone from my pocket and scroll through social media now I had to stay still and entertain myself with my own thoughts.

- Kirjoittaminen oli alkuun yhtä tuskaa. Nykypäivän lapset ovat onnekkaita kun eivät joudu ikinä kokemaan sitä tuskaa kun S-kirjain on neljän klikkauksen päässä. Opin tässä kuitenkin hyvin nopeaksi ja osasin jopa välillä tekstata katsomatta puhelinta.

- Writing was extremely hard in the beginning. The kids nowadays are so lucky that they don't have to encounter the pain of pressing a button four times just to get the letter S. However I became super fast at this and could sometimes even text without looking at my phone.

- Kaikilla kavereillani ei ole ranskalaista numeroa, jonka takia kommunikoimme normaalisti WhatsApissa. Jouduin miettimään tosi tarkkaan soitanko tai tekstaanko ulkomaiseen numeroon joka kasvattaa puhelinlaskuani.

- Not all of my friends have a french phone number, which is why we normally communicate on WhatsApp. I had to think precisely if I wanted to call or text to a foreign number which was making my phone bill even bigger.

- Paikkojen löytäminen ilman Google Mapsia. Jouduin katsomaan kaikki reitit kotona ennen kuin lähdin minnekään. Onneksi kuitenkin tunnen Pariisin jo kohtuu hyvin, joten kertaakaan en eksynyt mitenkään kummemmin. Erään kerran kun olin menossa bileisiin jonne suunnittelin käveleväni, piirsin loppumatkalle kartan jotta löydän oikean tien muuten tutusta ympäristöstä. Kaverini mielestä tämä oli hyvinkin hauskaa jonka takia hän halusi ikuistaa sen allaolevaan kuvaan.

- Finding places without Google Maps. I had to check every route before leaving home. Luckily I know Paris pretty well so I didn't really get lost. One time when I was going to a party by walking I had to draw a map for the rest of the way for otherwise familiar neighborhood. My friend thought it was hilarious so he wanted to capture me and my map in the picture below.




Saint Patrick's Day party

- Tähän liittyen suurin huolenaiheeni oli yöbussien löytäminen. Aina kotoa lähtiessäni kun en tiennyt mihin ilta minut veisi, jouduin pari kertaa lainaamaan kaverini puhelinta varmistaakseni oikean suunnan. Kuitenkin, kotini viereen tulee ainakin neljä eri yöbussia ja lukuisia muita lähistölle. Monet bussit kulkevat myös Châteletin kautta keskustassa, josta voin jopa kävellä kotiin tai vaihtaa toiseen bussiin. Olisin siis varmasti selvinnyt kuitenkin jotenkin kotiin ilman kaverin puhelinta.

- Regarding to this my biggest concern was finding the night buses. Not everytime I left my home I knew where the night would lead me so couple of times I had to borrow my friend's phone just to be sure that I'm going to the right direction. Anyway there's at least 4 different night buses going next to my home and a lot of others that stop nearby. Also a lot of night buses stop in the center at Châtelet from where I can even walk home or change to another bus. Therefore I surely would've survived even without my friend's phone.

- Ei voinut spontaanisti kuunnella sitä musiikkia mitä haluaa. Jos päähän jäi jumiin jokin korvamato niin voi voi, siinäs jäi. Käytössäni oli myös vain 2 gigatavun muistikortti, joten en voinut vain heittää koko musiikkikirjastoani sinne.

- I couldn't spontaneously listen to the music I wanted. Got a song stuck in my head? No can do, just have to stand it. I was also having only a 2 GB memory card so I couldn't just put my whole music library in it.

- Jos vastaan tuli uusi sana mitä en ymmärtänyt en voinut käyttää Google Kääntäjää. Tämä oli välillä hyvinkin raivostuttavaa, koska monesti esimerkiksi elokuvia katsoessani (laitan aina tekstit englanniksi koska käännökset häiritsevät) olen tottunut samalla tarkistamaan jos teksteissä on jokin sana mitä en ymmärtänyt.

- If I saw a new word that I didn't understand I just couldn't go and Google Translate it. Sometimes it was extremely frustrating, because I mostly watch movies with English subtitles because the translations bother me and I'm used to checking all the new words that come across.



The book on left is just something I bought because it was cheap (and had a nice cover haha) and because I thought that I should read more. I'm in the very beginning so I don't really have an opinion yet. The other one is legendary The Hitchhiker's Guide to the Galaxy and I've almost finished it, I must admit that it's so funny and I like it a lot.

Mitä haasteesta seurasi? | What was followed up by the challenge?

- Keskityin enemmän ihmisiin joiden seurassa olin puhelimen räpläyksen sijaan.

- I focused more on the people around me instead of going through my phone.

- Aloin selviytymään ja luottamaan itseeni, juuri esimerkiksi suunnistamisessa. Monesti kaivan varmuudeksi Mapsin esiin vaikka tietäisinkin mihin olen menossa.

- I started to survive and trust myself more, for example at navigating in the city. Many times I'm just looking at Maps even if I know where I'm going.

- Opin kärsivällisemmäksi. Sitä ei aina muistakaan kuinka helposti älypuhelimella kaikki on heti käden ulottuvilla.

- I learned to be more patient. Before I took it for granted that with a smartphone everything is right in the reach of my hands.

- Aloin lukemaan ensimmäistä kirjaa kolmeen vuoteen. Olen todella huono aloittamaan ja lukemaan kirjoja vaikka siitä sinänsä nautinkin, mutta nyt nappasin metromatkojen viihdykkeeksi kaveriltani ajat sitten lainaamani Linnunradan käsikirja liftareille, joka on ollut lukulistallani yläasteajoista alkaen.

- I srated to read a first book in three years. I'm extremely bad starting new books even though I enjoy reading. Now I grabbed The Hitchhiker's Guide to the Galaxy that I borrowed from my friend to entertain me in the metro. I've been wanting to read this book ever since junior high so I'm happy that I finally started it.

- Kannoin mukanani myös vihkoja jonne kirjoitin ja suunnittelin asioita. Näin esimerkiksi seuraavan blogipostauksen kirjoittaminen on paljon nopeampaa ja helpompaa kun on listannut ideoita jo valmiiksi.

- I carried around notebooks where I wrote and planned things. For example this way writing the next blog post is much faster and easier when I have ideas listed already.

Yllättävää mutta sosiaalinen media ei oikeastaan edes muodostunut ongelmaksi. Tajusin myös etten edes hirveästi selaile sitä muutenkaan, lähinnä luen Facebook-ryhmien keskusteluja esimerkiksi metrossa. Käytössäni olleesta puhelimesta tosin löytyi Facebook-sovellus, mutta sillä kesti aina pari minuuttia aueta joten en käyttänyt sitä kovinkaan usein, lähinnä joskus jos piti saada joku kaveri kiinni kenen numeroa minulla ei ollut.

Surprisingly not being able to use social media wasn't even a problem for me. I also realized that I actually don't use it that much anyway, I mostly just read conversations from Facebook groups when I'm in the metro. The phone I was using during the challenge had an app for Facebook but it took couple of minutes to open up so I didn't use it that often, mostly if I had to reach someone whose number I didn't have.


Haaste päättyi oikeastaan yhtenä iltana kun olin lähdössä ulos kavereideni kanssa ja olimme aikeissa erkaantua myöhemmin illalla ja minun piti löytää yksin toisten kavereideni luokse, paikkaan jossa en ikinä ennen ollut käynyt. Siispä vaihdoin äkkiä kotona sim-kortin OnePlussaani ennen lähtöä ja sille tielle olen nyt jäänyt. Hieman on ollut totuttelemista siihen että akkua pitää ladata kokoajan ja puhelimesta täytyy pitää parempaa huolta esimerkiksi iltaisin liikkuessa, mutta muuten olen ollut iloinen siitä että olen palannut takaisin älypuhelimeni pariin. Vaikka kokeilu opettikin paljon asioita ja sai aikaan hyvää, koen että nykypäivänä on kuitenkin turhan haasteellista selvitä ilman älypuhelinta. Aion kuitenkin joskus satunnaisesti käyttää joko tätä Nokiaa (tai jos ostan uuden 3310:n) juurikin kun menen ulos tai vaikka matkustan ja tarvitsen pitkää akunkestoa.

The challenge ended one night when I was going out with my friends and the plans was to separate later in the evening and I had to find a place alone where I'd never been to meet my other friends. So I quickly changed the sim-card to my OnePlus before leaving and I've been using it ever since. I've had to get used to few things again, like that I need to charge the battery all the time and that I need to be more careful when using phone in the evenings. Otherwise I've been happy to be back using my smartphone. Even thought the experiment taught me many things and caused a lot of good I feel that in today's world it's a bit too difficult to survive without a smartphone. Anyway I'm going to use this Nokia (or if I purchase the new 3310) sometimes when I'm going out or travelling and I need a long lasting battery.

Kokeilu oli hauska ja mielenkiintoinen, olen iloinen että toteutin sen. Suosittelen ehdottomasti muitakin kokeilemaan jos kiinnostaa, ei se lopulta ollut niin kamalaa kuin olisin kuvitellut koska normaalia puhelinta sain kuitenkin käyttää kotona. Toivottavasti kokeilu kiinnosti myös teitä, kuulisin mielelläni myös teidän ajatuksianne sekä jos joku inspiroituu kokeilmaan haastetta itsekin!

The experiment was fun and interesting, I'm happy that I decided to do it. I would totally recommend it to everyone who feels interested, in the end it wasn't that horrible as I imagined because I allowed myself to use my smartphone at home. I hope you found the challenge interesting, I would also be happy to hear your thoughts about it and especially if it inspires someone to try it too!

P.S. En tiedä huomasiko kukaan mutta ensimmäisessä postauksessa kännykän näytöllä näkyi väärä päivämäärä ja vuosi, en itseasiassa tajunnut tätä hetkeen koska päivämärät menivät lähes oikeille viikonpäiville. Huomasin itseasiassa alkuun olevani väärässä kuukaudessa, kunnes kaverini huomautti että olen myös väärässä vuodessa haha.

P.S. I don't know if anyone noticed but in the first post I had the wrong date and year in the screen of the phone. I didn't actually notice this because the dates almost matched the weekdays. Also first I just thought I had the wrong month but when my friend pointed out I realized I was also on wrong year haha.

Thursday, March 30, 2017

Picnic at Champ-de-Mars








Viime viikonloppuna sää oli niin mahtava että päätimme kavereiden kanssa lähteä piknikille. Pariisissa on vaikka kuinka paljon upeita piknikpaikkoja, mutta tällä kertaa päädyimme kliseiseen Eiffel-tornin viereiseen Champ-de-Marsiin.

Piknikeväiksi meillä valikoitui ranskalaiseen tyyliin patonkia, juustoa ja viiniä. Oikeastihan tuolla ja muissakin Pariisin puistoissa alokoholin juonti on kiellettyä, mutta eipä siihen kukaan puutu vaikka monella muullakin seurueella oli pulloja esillä.

Koska luulin metrolippujeni loppuneen (ne löytyivätkin paria päivää myöhemmin siivotessani pienestä pussukasta jonne ne olin fiksuna tyttönä laittanut vähän turhankin hyvään talteen) päätin kotiin lähtiessä kävellä ne reilut kolme kilometriä jotka kotiani ja tätä Ranskan tunnetuinta monumenttia erottavat. Seitinohuen päiväkännin ja puhelimen akun vähyyden takia lähdin kuitenkin hieman hakoteille ja päädyin lopulta kävelemään ainakin yli neljä kilometriä. Se ei tosin mieltä haitannut, mikäpä kiire siinä olisi ollut auringonpaisteessa tallustellessa.

Last weekend we had such a great weather that me and my friends decided to go for a picnic. There's a lot of amazing picnic locations in Paris but we picked Champ-de-Mars (even though it's a cliché), the park next to the Eiffel tower.

We ended up having a very French picnic with our baguettes, cheese and wine. Actually alcoholic beverages are banned in all the parks in Paris, but nobody seems to care as many other groups had bottles too.

When we were leaving I thought that I had run out of metro tickets (actually I found them couple of days later, I was trying to be smart and put them in a little bit too safe place and forgot about them) so I decided to walk over 3 kilometers that are between the Eiffel-tower and my home. As I felt slightly buzzed from the wine and my phone's battery was running low I got a little lost and ended up walking at least 4 km. Anyway it didn't really bother me since the weather was so great I got to enjoy sunshine a bit longer.

Wednesday, March 22, 2017

Floral Dress by Ted Baker



Hei kaikki! Mun oli tarkoitus julkaista nämä kuvat jo viime viikolla, mutta koska en ole aktiivisesti bloggaillut paljoa viimeaikoina olin ihan unohtanut kuinka aikaavievää hommaa tämä oikein on. Viime viikolla olin neljissä eri bileissä keskiviikosta lauantaihin, joten sanomattakin selvää että olin vielä alkuviikosta aika kuollut. Saint Patrick's Day bileet keskiviikkona, karaoke torstaina, toiset Saint Patrick's Day bileet perjantaina ja metrobileet lauantaina (btw ikinä on mahdollisuus niin kannattaa kokeilla edes kerran, nää on ihan uskomattoman mahtavat bileet metrossa mukavien ja kansainvälisten ihmisten kanssa). Tietenkään yleensä en biletä ihan näin paljoa, mutta nyt tunsin olevani velvollinen koska monia ystäviäni oli menossa ja järjestämässä kyseisiä tapahtumia. Kieltämättä vieläkin ihmettelen miten oikein selvisin tuosta kaikesta.

Hi everyone! I was supposed to publish these pictures last week but since I haven't been blogging that actively lately I forgot how time consuming it is. Last week I had 4 different parties from Wednesday to Saturday, so no need to say that I was feeling pretty dead at the beginning of the week. Saint Patrick's Day party on Wednesday, Karaoke on Thursday, another Saint Patrick's Day party on Friday and Metro Party on Saturday (btw if you ever get a chance you should totally try this at least once, it's an incredible party inside the metro with friendly and international people). Usually I don't party this much, but I had a lot of friends going and organizing them so I felt kinda obliged to go. It's still kinda mystery how I actually survived all of them though.



Kaksi viikkoa sitten suomalainen au pair ystäväni Sofia saapui vierailulle Reimsistä lauantaina. Sofia punkkasi mun luona ja lähinnä hengailtiin ja mentiin yksiin bileisiin. Sää oli noina päivinä aivan mahtava joten sain vihdoin pukea Ted Bakerin mekkoni joka on odottanut vaatekaapissani koko talven. Oli hieman hilpeää kuinka sää muistutti hyvin pitkälti Suomen kesää mutta monet pariisilaiset kulkivat silti talvitakit päällä.

Two weeks ago my Finnish au pair friend Sofia came for a visit from Reims on Saturday. She stayed at my place and we mostly just hang out and went to this one party. The weather during those days was so awesome that I finally got to wear my Ted Baker dress that had been waiting in my closet the whole winter. It's funny how the weather for me was like the summer in Finland but many Parisians were still going around in their winter coats.



Hiuskuontaloni on hieman epämääräinen tällä hetkellä, kuten kuvista näkyy latvoissa on hieman liikaa pinkkiä. Kaikki alkoi kun halusin vaalentaa ylikasvanutta juurikasvuani, mutta jopa kahden värinpoiston jälkeen juuri oli silti huomattavasti keltaisempi kuin muu, ennen platinanvaalea hiukseni. Päätin siis alkaa tavoittelemaan lämpimämpää sävyä kuten mansikkablondia ja sekoitin Biozellin Color Maskeja sävyissä Cappuccino ja Raspberry. Pinkki kuitenkin tarrasi latvoihin enemmän kuin muihin kohtiin. Kuitenkin tähän päivään mennessä se on jo lähes haalistunut, joten olen vain varoivaisempi tulevaisuudessa.

My hair is a bit of a mess right now, as you can see there's a bit too much pink at the ends. It all started when my roots were growing too long and I wanted to bleach them, but even after 2 treatments they were still much more yellow than my other, formerly platinum blonde hair. So I decided to go for a warmer tone like strawberry blonde and mixed Biozell's Color Masks Cappuccino and Raspberry, but the pink one got stuck on my ends more than to the other parts. Anyway it has washed off pretty much now so I'm just being more careful in the future.



Käytössäni on vieläkin edellisessä postauksessa mainittu Nokia 225, ensimmäisten päivien jälkeen elämä sen kanssa ei oikeastaan ole edes ollut hankalaa. Kirjoitan myöhemmin oman postauksensa kokeen etenemisestä, mutta siihen asti haluan toivottaa hyvää viikkoa kaikille!

I'm still using that Nokia 225 from the previous post, after the first few days it hasn't been hard at all. I'll make post later about how the experiment has been going, but until that I want to wish a good week for all of you!

Thursday, March 9, 2017

Living without a smartphone experiment

Muutama päivä sitten nähdessäni Nokian julkaisevan uuden 3310:n mieleeni pälkähti ajatus - minkälaista olisi palata takaisin lapsuuteni aikaan kun älypuhelimia ei edes ollut olemassa? Alkuun se oli vain leikkimielinen ajatus mieleni perällä kunnes vierailin ystäväni luona ja huomasin vanhan Nokia 225:n makaamassa keittiön tasolla. Katsoessani puhelinta aloin ajatella tosissani itseni haastamista ja kysyin ystävältäni jos voisin lainata sitä. Ystävälläni ei oikein ollut mahdollisuutta kieltäytyä sillä hän lainaa tablettiani kunnes hänen puhelimensa tulee korjauksesta haha. Olisin saanut luvan kuitenkin jokatapauksessa sillä ystävyyssuhteemme on hyvin symbioottinen ja puhelin ei ollut käytössä tällä hetkellä, ystäväni omistaa sen lähinnä varmuuden vuoksi jos jotakin sattuisi hänen normaalille puhelimelleen.

A few days ago when I saw Nokia launching the new 3310 a thought crossed my mind - what would it be like to go back to my childhood when smartphones didn't even exist? First it was just a playful thought in my head but when I went to visit my friend and saw this old Nokia 225 laying on a kitchen counter I started to think about challenging myself. I asked her if I could borrow it and she didn't really have an option to say no since she is borrowing my tablet until her phone gets fixed haha. Anyway she would've given it to me anyway because our friendship is very symbiotic and she's not using it, she's just having it for just in case if something happens to her normal phone.





My OnePlus One compared to neon yellow Nokia 225

Mutta miksi haluan tehdä tämän? Yleisestiottaen olen kokeilunhaluinen ja itseni haastamista rakastava persoona (olen porukasta se joka huutaa kaikkeen "CHALLENGE ACCEPTED", etenkin parin kaljan jälkeen). Ajattelin myös että olisi hyvä tajuta kuinka itsestäänselvyytenä pidämme sosiaalista mediaa ja älypuhelimiamme ja kuinka koukuttuneita niihin olemmekaan. Tietenkään kokeeni ei tule olemaan sama asia kuin vuodessa 2004 eläminen jolloin sain ensimmäisen puhelimeni, koska kaikki muut olettavat minun olevan tavoitettavissa Facebookista ja WhatsApista yms.

But why am I doing this? I'm a person who likes to challenge myself  (especially after some beers you can hear me shouting "CHALLENGE ACCEPTED" to almost everything) and try out different things. I just thought that since nowadays we're all so addicted to our smartphones and social media that it would be good to realize how we take this all for granted. Of course it's not going to be the same as living back in the year 2004 when I got my first phone because everyone else is assuming that I'm reachable from Facebook and WhatsApp etc.




En ole hylkäämässä kokonaan rakasta OnePlus Oneani, mutta asetin säännöksi että saan käyttää sitä kotona ja töissä, paikoissa joissa minulla olisi mahdollisuus käyttää tietokonetta. Luultavasti tulen aluksi kantamaan sitä myös laukussani tunteaksi oloni turvallisemmaksi (vaikka se onkin erittäin hyödytön ilman sim-korttia ja internetyhteyttä), mutta kunhan totun tähän alan jättämään sen kotiin.

I'm not totally abandoning my lovely OnePlus One, I set the rules that I'm allowed to use it at places like home and work where I would have an access to a computer. In the beginning I guess I'm going to be carrying it around in my bag just to feel safer (even though it doesn't have a sim now, which means it's pretty useless without internet connection) but as soon as I get used to this I'll start leaving it at home.





Pakko myöntää että sisäinen hipsterini hyppii riemusta tämän haasteen takia. Mietin myös minkälaisia reaktioita tulen kohtaamaan, ajattelevatko ihmiset että olen arvostettava ihminen joka ei myy sieluaan sosiaaliselle medialle ja kaikille älypuhelinten tuomille mukavuuksille, vaiko ärsyttävä ah-niin-uniikki-lumihiutale joka kieltäytyy vaihtamasta uudempaan puhelimeen vain siksi että haluaa olla erilainen, aiheuttaen olevansa se kaveri jolle täytyy aina erikseen lähettää tekstiviesti koska hän puuttuu kaikista ryhmächateista.

Veikkaan jälkimmäistä, jokatapauksessa tästä tulee varmasti hauskaa vaikka ystäväni saattavatkin hieman turhautua ja ärsyyntyä. :-)

I must admit that my inner hipster is jumping from joy because of this challenge. I'm also thinking that what kind of reactions I'm going to face from people, are they going to think that I'm a respectable person who is not selling her soul to social media and all the comforts of using a smartphone, or as an annoying oh-so-unique-snowflake who is refusing to switch to a newer phone just because she wants to be different, causing to be the only friend who has to be separately texted because she's missing from all the group chats.

I'm guessing the last one, but anyway this is going to be fun even if my friends are going to get a bit frustrated and pissed off. :-)




Monday, March 6, 2017

Spring Vibes

Kevät saapuu Pariisiin pikavauhtia. Tai ainakin siltä on tuntunut kymmenen Suomessa vietetyn päivän jälkeen. Saavuin takaisin jo tosin noin pari viikkoa sitten, oli kieltämättä aivan ihanaa päästä näkemään perhettä ja ystäviä puolen vuoden tauon jälkeen. Loppulomasta mulle iski kuitenkin jo pieni koti-ikävä Pariisiin vaikka samaan aikaan tuntui että loma oli aivan liian lyhyt. Aina matkatessani tätä väliä iteni valtaa sekava ja hämmentynyt tunne, lähden kotoa mutta olen myös menossa kotiin, vaikkakin nykyään miellänkin Pariisin enemmän kodiksi. Tähän fiilikseen osaa varmaan muutkin ulkomaille tai muuten kauas alkuperäistä kotia muuttaneet samaistua, vai kuinka?

After so many of my friends have suggested that I should start writing my blog in English, may I present you, my first blog post in two languages. As you all probably know, English isn't my first language and since it's taking me some time to get used to writing in it, I might be doing a shorter version in English than what I would do in Finnish.

Spring is arriving to Paris quickly, or that's how it felt after spending ten days in Finland. I got back around two weeks ago, it was so lovely to see friends and family after being apart for half a year. At the end of my vacation I started to feel a bit homesick for Paris but at the same time I felt that my holiday was way too short. Every time I'm travelling between Paris and Finland I get this confusing feeling that I'm leaving home but at the same time I'm also going home, even though Paris is feeling more like a "home" right now. Maybe other people living abroad can relate to this feeling?



Aloitin muuten jonkin aika sitten opinnot Otavan Opiston Nettilukiossa. Alku on sujunut ihan hyvin, mitä nyt itsensä motivoiminen on kohtalaisen haastavaa kun mitään deadlineja ei ole ja kurssien arvosanaat perustuvat kurssin aikana tehtyihin tehtäviin ja oppimispäiväkirjaan. Koen kuitenkin tämän opiskelutyylin sopivan paremmin itselleni, kun saan tehdä omaan tahtiini eikä tarvitse stressata kokeista. Suurena plussana on myös se kuinka voin opiskella ranskan kursseja, sillä vietettyäni täällä jo reilut puolitoista vuotta alkaa olla korkea aika alkaa sitä oppimaan. Ranskan osaaminen on myös erittäin oleellista mikäli haluan tulevaisuudessa jatko-opiskella täällä.

I started to complete some of my studies recently. Long story short: basicly I'm doing Finnish "high school" courses because I didn't finish my studies in Finland. Since everything's online and there's no deadlines, it's a bit hard to push myself to get things done. But anyway, I'm feeling that this way of studying is a lot better for me than going to a normal school.




Tässä keväisessä asussa kuljin eräänä päivänä kun kävimme kahvilla keskustassa ystäväni Veeran kanssa. Vielä aika moni paikallinen kulkee talvitakki niskassa, mutta itse en voinut vastustaa tämän Bershkan vaaleanpunaisen takin pukemista. Hassua kuinka en olisi osannut esimerkiksi vuosi sitten kuvitella että tulisin pukemaan päälleni jotain näin vaaleanpunaista, mutta tänä keväänä olen hurahtanut vaaleanpunaisen ja persikan sävyihin ja kartuttanut niitä vaatekaappiini ihan kiitettävästi.

I wore this outfit a couple of days ago when I was having a coffee in the center of Paris with my friend Veera. Even though most of the locals are still using their winter coats I just couldn't resist putting on this light pink coat that I bought from Bershka. It's funny how a year ago I couldn't imagine myself wearing something pink, but this spring I've totally fallen in love with all the shades of it and gotten many clothes in light pink and peach.




Coat - Bershka Blouse - Forever 21 Skirt - H&M (originally a dress but customised by myself Boots - Second hand Bag - H&M Sunglasses - Ray-Ban

Tällä kertaa aion ihan oikeasti panostaa blogiin ja pyrkiä päivittelemään vähintään kerran viikossa. Ostin jopa tätä varten uuden vihon jonne olen jo kerännyt monia postausideoita haha. Kuitenkin, hyvää tulevaa viikkoa kaikille, palaillaan pian!

This time I'm serious about starting to put more effort on my blog and I'm trying to update at least once in a week. I even bought a new notebook to plan my posts and collect ideas haha. Anyway, have a nice week everyone, see you soon!

Mini Rage Face Vendetta Smiley